maanantai 10. marraskuuta 2014

Uimakoulu



Saimme viime torstaina iloisen sähköpostiviestin Zimbabwesta Oililta. Toimintakeskuksen aktiiviset vapaaehtoiset olivat pitäneet ensimmäisen uimakoulun Zim-orpojen pienryhmälle Mt. Pleasant uimalassa. Hauskaa oli ollut ja vähän villiä menoakin :) Yritys oli ollut kova monilla ja hieman osaa jopa pelottikin elämänsä ensimmäinen uintikerta. Tällä viikolla uimakoulu jatkuu. Ihanaa, että uimakoulu on saatu toimintakeskuksessa käyntiin sekä seinäjokisten äitien lahjoittamat uimapuvut käyttöön! Tuli taas niin hyvä mieli!



keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Etanapostia matkalaukuilla

Tiistaina pidettiin välituntimöte ja jaettiin Dzivarasekwa High School 2 opiskelijoiden vastauskirjeet meidän opiskelijoille ja henkilökunnalle. Käytävillä näkyi iloisia ilmeitä, kun kirjeitä luettiin ja kuvia katseltiin. Kovasana oli Zimbabwen suunta + 263! Ja eläköön whatsup!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Ihmisten tarinoita


Matkalla tapasimme useita henkilöitä ja kuulimme erilaisia elämäntarinoita. Ihmisten ystävällisyys ja avoimmuus teki meihin suuren vaikutuksen. Ylpeys omasta yrittämisestä näkyi heidän toiminnassaan. Tässä muutama kuulemamme kertomus.

 
Reilun kaupan käsityöprojekti, Batsiranai

Batsiranai on perustettu vuonna 1998. Se sijaitsee köyhällä, tiheästi asutulla alueella Harare ulkopuolella. Batsiranain jäseninä on vammaisten lasten äitejä. Zimbabwelaisessa yhteiskunnassa vammaisia lapsia ja heidän perheitään usein vierastetaan. Tämä sosiaalinen eristäytyneisyys johtaa usein äärimmäiseen köyhyyteen.

Viimeisen viiden vuoden aikana Batsinarai on laajentunut. Siihen kuuluu 2 taloa, joita käytetään päivähoitoon, fysikaaliseen kuntoutukseen ja siellä sijaitsee työtilat, toimisto sekä kolme asuntoa. Keskus tarjoaa lämpimiä aterioita ja kasvimaan jäsenilleen.

Tänä päivänä  yli 100 naista ompelee tuotteita. Omien käsitöiden myynnillä he voivat huolehtia perheistään. He ovat saaneet myös kansainvälistä tunnustusta.

 




 
 

Lorrie

Lorrie pitää bed and breakfast paikkaa Vic Falsissa.
Hän omisti aikaisemmin ison maatilan. Hän menetti kaiken Zimbabwessa vuonna 1998-2001 tapahtuneen maa reformin aikana.  Tuolloin itsenäisyyssodan veteraanit valtasivat maatiloja valkoisilta suurtilallisilta. Vaihtoehtoina oli, joko lähdet ja jätät kaiken tai kuolet.

Aluksi Lorrie elätti perheensä kauppiaana. Parhaimmillaan hänellä oli seitsemän kauppaa. Alue, jossa hän eli poikansa ja isänsä kanssa oli kuitenkin hyvin levoton ja huumeiden käyttäjiä oli paljon. Lorries päätyi myymään kaupat ja näillä rahoilla hän aloitti b&b:n pitämisen. Nyt hän haaveilee laajentavansa toimintaa.



 

 
Thembo

Nuori taksikuski Thembo on käynyt koulun Hararessa, Dziwarasekvassa. Nykyään hän asuu ja työskentelee Vic Fallsissa. Hän ajaa taksia omalla autollaan kuutena päivänä viikosta. Työpäivät alkavat kuudelta aamulla ja kestävät iltakymmeneen.

Viikon ainut vapaapäivä, tai puolikas sellainen, on sunnuntai. Silloin hän käy katolisen kirkon messussa aamukahdeksalta  ja pesee pyykkiä. Aamuvapaan jälkeen taksi on liikenteessä jälleen.

Thembo säästää palkastaan,  että voisi kolmen vuoden päästä ostaa uuden isomman auton. Sellaisen, johon mahtuisi seitsemän matkustajaa.

 

Ismail

Ismailin tapasimme pienen käsityöläisten kauppakeskuksen sisäpihalla. Hän istui pyörätuolissa. Elantonsa hän hankkii taittelemalla limsatölkeistä leikatuista suikaleista erilaisia hahmoja sekä eräänlaisia kattokruunuja. Isoissa hahmoissa hän käyttää rullalle käärittyä sanomalehteä tukena.
 


 

 

Kankaita ja vaatteita

Käsityöläiskaupasssa tapasimme nuoren naisen nainen ja hänen pikkuveljensä. He myyvät  kaupassa mm. batiikkivärjätyistä kankaista tehtyjä vaatteita. Sisarusten täti on ommellut vaatteet ja batiikkivärjäyksen on tehnyt veli. Koko perhe on mukana yritystoiminnassa.

 
George Phiri, Zimbabwe

George toimii taksinkuljettajana matkatoimistolla. Hän asuu perheineen Victoria Fallsissa. Perheeseen kuuluu vaimo sekä kaksi tyttöä. Vaimo odottaa kolmatta lasta. Hän on aidsiin ja hiviin erikoistunut sairaanhoitaja. George kertoi, että tavallinen lapsiluku nykyään perheessä on kolme, aikaisemmin se oli seitsemän. Hän kertoi ottavansa osaa lasten hoitoon ja ruoanlaittoon. Vaimon ja lasten hyvinvointi on hänelle ykkösasia.

George oli hyvä esimerkki siitä, miten yritteliäitä zimbabwelaiset ovat. Hän hakee turistiryhmiä Bulawaosta tuodakseen heidät  Victoria Fallsille sekä toimii heidän kuljettajanaan perillä. Bulawaossa vihannesten hinnat ovat alhaisempia, koska maa on hedelmällisempää. Tästä syystä George ostaa sieltä vihanneksia (perunoita ja sipulia), jotka hän sitten myy kotikaupungissa hieman kalliimmalla hinnalla. Perunat maksoivat 7 dollaria säkki ja hän myy sen eteenpäin 10 dollarilla. Näin hän saa vähän lisärahaa perheensä elättämiseen.

Perheellä on muutama kana, joten he ovat omavaraisia munista. Heidän suunnitelmissaan on ostaa broilerikanoja tulevaisuudessa. Perhe ei ole varakas, mutta he pärjäävät kuitenkin hyvin.






maanantai 20. lokakuuta 2014

Liikuntaa ja kulttuuria

Matkallamme on ollut erityisen hienoa huomata kuinka kokonaisvaltaisesti Zimbabwen aidsorvot ry kasvattaa lapsia ja nuoria myös liikunnan ja kulttuurin avulla. Saimme itsekin kokea upean ja värikkään live show'n, Dzikwan kulttuurijuhlan, toimintakeskuksella. Show oli melkoinen taidonnäyte nuorten rytmitajusta, soitto-, tanssi- sekä ilmaisutaidosta. Päällimmäiseksi tunteeksi nousi mieletön ilo ja riemu lasten omasta tekemisestä ja osaamisesta. Juhlan kruunasi meidän suomalaisten ja zimbabwelaisten yhteistanssit mm. letkajenkka.


Sepon ja Oilin lapsille järjestetään viikoittain laulu-, soitto-, tanssi- ja teatteriopetusta paikallisten taiteilijoiden johdolla. Zimbabwen jokavuotinen kulttuurifestivaali, Harare International Festival of Arts eli HIFA, on Dzikwan lapsille yksi vuoden huippuhetkistä. Dzikwan marimba- ja kansantanssiryhmä ylsi tänä vuonna toiseen sijaan. Kulttuuriryhmä esiintyy myös lukuisissa omissa tilaisuuksissa Dzivarasekwassa sekä ulkopuolisessa tilaisuuksissa Hararessa.  




Toimintakeskuksen tenniskenttä on kovassa käytössä. Kentällä pelataan erilaisia pallopelejä, erityisesti kuningasjalkapalloa. Toimintakeskuksen ulkopuolella jalkapalloa pelataan paljain jaloin ajoteillä jätemuovista kyhätyillä "palloilla". Dzikwan lapsille on myös omat jalkapallojoukkueet sekä tytöille että pojille, jotka pelaavat paikallista sarjaa.




Dzikwa Trust vuokraa myös joka vuosi Hararen suurimman yleisurheilustadionin, jossa aidsorpojen jokainen lapsi ja nuori pääsee kisaamaan itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Jokainen lapsi myös palkitaan.

Lukioliikuntaa

Oli upea kokemus päästä läheltä tutustumaan Dziwaresekwa Upper Secondary High Schoolin liikunnanopetukseen liikunnanopettaja Mr Silas Muringanin johdolla. Silas opetti aina aamupäivisin liikuntaa koulussa ja iltapäivinä hän toimi Zimbabwen yleisurheiluliiton valmentajana. Mykistyin tietotaitotasosta, joka hänellä oli. Katselimme yhdessä mm. yleisurheilutekniikoita ja hänen pitämiään luentoja läppäriltä.

Liikunnanopettajan työ köyhällä Dzivaresekwan alueella ei ole helppoa. Isot ryhmäkoot, opetustilojen ja välineiden puute sekä kuumuus asettaa opettajan pedagogiset taidot koetukselle. Silas opetti kahta ryhmää, noin 60 nuorta kerralla tenniskentällä. Välineitä oli ehkä joka kuudella opiskelijalle auringon paahtaessa yli 30 astetta. Silas oli erittäin ylpeä pari vuotta sitten opiskelijoiden vanhempien kustannuksella hankitusta tenniskentästä. Syytä olikin. Kenttä oli hieno harvinaisuus!

Liikunnanopetussisällöt määräytyivät pitkälti olosuhteiden mukaan. Yleisurheilu ja ulkopallopelit kuten jalkapallo, tennis ja kriketti kuuluivat opetusohjelmaan. Siirtomaatausta näkyi selvästi opetettavien lajien valikoimassa. Sisäliikuntaa ei tunnettu. Silas haaveili myös koulun pihalle rakennettavasta juoksuradasta sekä juoksukengistä lahjakkaille yleisurheilijalupauksilleen. 

Köyhyydestä ja vaikeista olosuhteista huolimatta Dzivaresekwan nuoret ovat lahjakkaita ja monipuolisia. Yksi matkan oivalluksista olikin, köyhyys ei ole sama asia kuin lahjattomuus!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Valkoisia apostoleja ja värikkäitä naamareita

Parasta matkalla oli ehdottomasti kohtaamiset ihmisten
kanssa. En tiedä ovatko afrikkalaiset avoimempia kuin suomalaiset, vai sattuiko kohdallemme huipputyyppejä, mutta kaikki tapaamamme ihmiset olivat valmiit jakamaan tietonsa ja elämänkokemuksensa kanssamme. Uteliaina opettajina hyödynsimme tietysti joka tilanteen.

Yksi näistä kohtaamistamme huipputyypeistä oli George, joka toimi kuskinamme. Hän osasi mm. kertoa paikallisista perinteisistä uskonnoista, joihin törmäsimme matkamme aikana.

Jo työpajojen ensimmäisinä päivinä tuli selväksi, että uskonnolla on paljon keskeisempi, tai ainakin näkyvämpi, rooli zimababwelaisten elämässä verratuna suomalaisten elämään. Olisimme mielellämme osallistuneet jonkun paikallisen kirkon jumalanpalvelukseen, mutta aikataulumme ei tällä kertaa antanut myöden. Kuulimme, että sunnuntain jumalanpalveluksessa voi vierähtää jopa viisi tuntia!

APOSTOLIT tai VAPOSTORIT
Valtaosa zimbabwelaisista (lähteestä riippuen 70-85%) ovat kristittyjä. Suurin osa on protestantteja ja ns. vapaiden suuntien edustajia, mutta tapasimme myös erään katolisen taksikuskin. Ajaessamme pitkin enemmän tai vähemmän kuoppaisia teitä, mielenkiintomme heräsi valkoisiin pukeutuneisiin melko suuriin ryhmiin, jotka istuivat piirissä taivasalla keskellä metsää. Nämä valkokaapuiset kuuluvat kristillisperäiseen lahkoon, ja kutsuvat itseään apostoleiksi tai tosella nimityksellä Vapostorit.














Apostolisen kirkon perustajan pidetään Johane Masowea (1915-1973), joka 1930-luvulla koki ilmestyksen, joka sai hänet luulemaan olevansa toinen Johannes Kastaja. Kyseessä on synkretistinen lahko, koska Masowe on ammentanut oppinsa afrikkalaisesta perinteestä, ilmestyskokemuksestaan ja kohtaamisista kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa sekä Raamatusta, vaikka lahkolaiset eivät Raamattua lue tai pidä sitä pyhänä kirjana samalla tavalla kuin kristityt. Jotkut pitävät sitä jopa esteenä oikealle ja aidolle jumalyhteydelle. Apostolit koostuvat lähinnä naisista, mutta papit ovat poikkeuksetta miehiä. Kuskimme George kertoi, että naisia hyväksikäytetään ja huijataan esim. sukupuoliyhteyteen lahkon miesten ja pappien kanssa. Papit voivat taata naisille esim. terveyttä tai rahaa. Myös lapset saattavat pahimmillaan joutua hyväksikäytön uhreiksi.



CHIGURE
Hararessa, viedessämme lapsia koteihin toimintakeskuselta, törmäsimme Chigureihin. Olimme tottuneet jo siihen, että Dzikwan kaduilla korviimme kantautui "seppo-huudot".  Tällä kertaa ne keskeytyivät ja kaikki lapset huusivat "chigure, chigure" ja juoksivat kohti risteystä. Kauempana näimme pienen kulkueen, jossa värikkäsiin sulkiin sonnistautuneet miehet, keihäät olalla, lauloivat eteenpäin marssien. Ymmärsimme, että he edustivat jotain outua ja pelottavaa.

Tämä kulkue jäi mieleeni ja, kun tuli puhe apostoleista Georgen kanssa, kysyin samalla Chigure-perinteestä. Ja kuinka ollakaan saimme kuulla pitkän ja omakohtaisen selostuksen Chiguresta, koska Georgen isä oli ollut Chigure. Chigurelaiset edustavat perinteisiä afrikkalisia varhaiskantaisia uskontoja, jossa korostetaan noitavoimia ja henkipalvontaa. Nämä henget voivat olla peräisin eläimiltä tai vainajien henkiä. Zimbabwessa tämä ryhmittymä ei ole suuri, mutta yleisempi esim. Malawissa, josta perinne ilmeisesti on lähtöisin. 
Eräänlaisena vihkiytymisriittinä miehet kerääntyvät hautausmaalle, viettävät siellä aikaa jopa viikkoja, ja levittävät multaa kehoonsa. Näin he kutsuvat esi-isien henkiä itseeensä. Keskeisiin rituaaleihin kuuluu myös eläinten uhraaminen. Georgen mukaan joskus kylissä nähdään nälkää, kun eläimet uhrataan palvontamenoissa.  Naisilla ei ole keskeistä roolia uskonnon harjoittamisessa ja rituaaleissa. Nykyään chigurelaiset eivät välttämättä ole kokonaan vihkiytyneet uskonnollisille menoille, vaan voivat olla ihan tavallisia työssäkäyviä miehiä.
Aikuistumisriittinä on poikien ympärileikkaus (tyttöjä ei ympärileikata), jonka myös George oli läpikäynyt 11-vuotiaana. Silloin hänet vietiin kylän heimon miesten kanssa metsään ja pidettiin siellä 2-3 kk niukalla ruokavaliolla. Tämän seurauksena hän oli erittäin heikossa kunnossa. Nälkiinnyttämisen jälkeen heimon miehet suorittavat pojalle ympärileikkauksen. Leikkaus tehdään ilman puudutteita ja alkeellisissa olosuhteissa, vain tuhkaa levitetään haavaan nopeuttaakseen parantamista. Tulehdukset ovat yleisiä ja myös kuolemantapaukset ovat mahdollisia. Metsässä ollessa pieni poika saa heimolaisiltaan opetusta heimon tavoista ja myös seksuaaliopetusta, koska kylään palatessaan pojasta on tullut mies ja hän pääsee osallistumaan miesten menoihin ja keskusteluihin tasa-vertaisena muiden miesten kanssa.
Ympärileikkauksen jälkeen pojan tehtävä on rakentaa itselleen maski ja asuste, merkkinä ympärileikkauksesta ja aikuistumisesta. Maskin rakennettuaan, poika, josta nyt on tullut mies, palaa takaisin kyläänsä tanssien. Kylän naisten tehtävä on antaa rahaa tanssiville miehille. 
Kysyessämme, mihin raha käytetään, George kertoi sen usein menevän alkoholiin. Rahalla ostetaan alkoholia ja opetetaan nuori mies juomaan. Alkoholismi ja holtittomat sukupuolisuhteet ovatkin Georgen mukaan laajalle levinneitä ongelmia Chigure-yhteisöissä. Usein myös naisia hyväksikäytetään, ei pakoteta seksiin, mutta annetaan ymmärtää, että he ovat heimon silmissä arvokkaita, mikäli suostuvat miesten ehdotuksiin. Näin myös HIV on erityisen suuri ongelma näissä heimoissa. George kertoi, että ainakin yksi hänen veljistään oli kuollut johonkin vakavaan sukupuolitautiin, todennäköisesti AIDSiin. Hän kertoi myös, että naisen asema on perinteisesti ollut monessa afrikkalaisessa kulttuurissa heikko ja naisia saatetaan jopa tappaa.

Georgen äiti on kristitty (isä on kuollut) ja eräänä päivänä George oli mennyt äitinsä kirkkoon ja hän oli kääntynyt kristityksi. Hän kertoi meille kristinuskon olevan avain muutokseen esimerkiksi juuri tasa-arvo kysymyksissä. Saimmekin häneltä kattavan parisuhdeluennon. 


Lähteitä ja lisätietoa: http://www.dacb.org/stories/zimbabwe/johane_masowe.html, http://relzim.org/major-religions-zimbabwe/, http://amazingbibletimeline.com/bible_questions/apostolic-zimbabwe-vapostori-madzibabas/, http://www.newstimeafrica.com/archives/30031, https://www.newsday.co.zw/2013/05/11/a-peep-into-the-nyau-culture/, http://en.wikipedia.org/wiki/Nyau ja tietysti kuskimme George.


torstai 16. lokakuuta 2014

Uskonnonopetus Zimbabwessa

Heti matkamme toisena päivänä, edellisen iltapäivän virallisten tapaamisten jälkeen, pääsimme tutustumaan kouluun, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä tämän hankkeen parissa. Jokainen opettaja sai mahdollisuuden tutustua oman oppiaineensa opetukseen. Niinpä sain hetken istahtaa Dziwarasekva High School 2:n opettajainhuoneen pöydän ääreen hetkeksi Divinity-opettaja Elisabethin kanssa, joka kertoi yleisesti lukiokoulutuksesta sekä avasi minulle uskonnonopetuksen roolia ja sisältöä. 

Zimbabwessa lukuvuosi on jaettu kolmeen jaksoon, joiden välissä on aina kuukauden loma. Ensimmäinen jakso alkaa syyskuussa. Lukiossa on valittavana kolme eri opintopolkua: kaupallinen- (business studies), luonnontieteellinen- ja kulttuurilinja.

Mikäli ymmärsin oikein,  uskonto ei ole kaikille pakollinen oppiaine, vaan on osana kulttuurilinjan opintoja. Uskonnonopetus Zimbabwessa ei ole tunnustuksellista, mutta opetus painottuu pitkälti raamatun opiskeluun. Oppiaineesta he käyttävät nimitystä "Divinity", joka lähinnää viittaa teologiaan. Niin sanottua oman uskonnon opetusta ei Zimbabwessa tunneta. Elisabeth kertoikin eräästä muslimioppilaasta (vain noin prosentti Zimbabwen väestöstä on muslimeja), jonka perhe oli ostanut hänelle Raamatun. Tätä oli edeltäneet keskustelut siitä, millaista uskonnonopiskelu on luonteeltaan. Opinnoissa ei ole kyse uskonnon harjoittamisesta eikä käännyttämisestä. Tätää samaa keskustelua käydään myös täällä Suomessa, kun pohditaan uskonnonopetuksen roolia ja merkitystä yhteiskunnassa.



Valtakunnallisten opetussuunnitelmien lisäksi jokainen opettaja kirjaa oman opaetuksensa tavoitteet. Elisabethin ensimmäisen jakson tavoitteet ovat:
1) Kehittää tietoa ja ymmärrystä Uuden testamentin keskeisistä teemoista.
2) Kehittää taitoa tulkita ja vertailla uusinta akateemista tutkimustietoa.
3) Ottaa kantaa tutkimuksista nousseisiin uskonnollisiin ja moraalisiin teemoihin.
4) Havainnollistaa ja soveltaa keskeisiä opiskeltuja teemoja zimbabwelaiseen kontekstiin.

Opiskelumentelmänä käytetään mm. tiivistelmien tekoa ja tekstianalyysiä. Opiskelijat lukevat  esim. jonkun luvun raamatusta ja kirjoittavat kommentin lukemastansa tekstistä. Opetus- ja opiskelumenetelmät vaikuttivat kaiken kaikkiaan aika "perinteisiltä". Esimerkiksi työpajoissamme käyttämämme työtavat olivat heille aivan vieraita. Käsitekartan teko oli niin ikään vierasta.

Ammatti yhdistää usein ihmisiä ja uskallan väittää, että varsinkin opettajia. Kuinka ollakaan päädyimme keskustelemaan mm. korjaamisen määrästä ja arvioinnin haasteista. Elisabeth kertoi myös, että tällä hetkellä käydään keskustelua siitä, että uskonnonopetusta pitäisi laajentaa koskemaan myös Afrikan perinteisiä uskontoja.

Toisin kuin Suomessa, zimbabwelaisten nuorten haastattelujen perusteella uskonto oppiaineena on suhteellisen suosittu. Vahva uskonnollisuus ja usko tuli muutenkin esiin keskustellessa opiskelijoiden kanssa työpajapäivinä. Suomessa usko kuuluu usein yksityisasioihin, mutta zimbabwelaiset puhuivat uskonnosta ja uskosta avoimesti. Tämä olisi varmasti yllättänyt omat opiskelijamme.




maanantai 13. lokakuuta 2014

Koulutarvikkeita ja kirjeenvaihtoa

Seinäjoen lukion opiskelijat, kolleegamme ja ystävämme lahjoittivat koulutarvikkeita yhteensä 72 tarvikepakkausa. Arvioimme lahjoituksen arvoksi1100 euroa. Jaana kampanjoi AIDS-orpojen puolesta niin, että yhdistyksen tilille oli maissimuhennosrahaa kertynyt myös 1100 euroa. Meidän matkamme rahoitti Opetushallituksen Koulut kehitystyökumppaneina hanke ja lisäksi käytimme matkakulujen kattamiseen Osaa ja jaa kilpailun palkintorahat. Työtunteja kertyi melkoisesti ennen matkaa.


Materiaalisen avunantamisen lisäksi iloa tuotti puolin ja toisin vaihdetut kirjeet.
Osa oli liittänyt koulutarvikepakkauksen ohjeeseen tervehdyskirjeen, joita lahjan saajat ilahtuneena lukivat.

 Erityisen liikuttava oli eräs matkaamme annettu kiitoskirje. Kolleegamme oli laittanut lahjoituspussin tyttövauvansa nimissä. Kiitoskirjeessä teinipoika opasti lasta kiittämään omia vanhempiaan siitä, miten ihanan lapsen he ovat maailmaan saattaneet ja hyvästä hoivasta, jota vauva on perheeltään saanut. Kirjeen lopussa poika totesi, että olisi mukava kuulla sinusta, kun opit puhumaan.

Uimapukukeräys tuotti myös tulosta, parikin pohjalaisemäntää keräsi uimariharrastajilta uima-asut liki 30 lapselle. Seinäjokinen Tavara-Aitta lahjoitti kellukkeet uimakoululaisille. Hararen sää pääsi kuitenkin yllättämään meidät. Uimakoulululle varattuna päivänä vihmoi kylmää vettä, joten uimakoulun pito, jouduttiin siirtämään tuonnemmaksi. Liikunnan ja terveystiedon opettajamme Jaana Kuoppala kuitenkin pikakoulutti Metropolia ammattikorkeakoulusta Dzikwa centerissä työharjoittelussa olevista Sarasta ja Jennistä varsinaisia mestari uimakoulun opettajia. Liitämme uimakoulusta kuvia myöhemmin tähän postaukseen.